Liikkuvuusjakso Galway Technical Institute, Irlanti 24.2.-7.3.2025
Länsirannikon Koulutus Oy WinNovan Palmgren-konservatorion musiikkialan opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuusjakso Irlannin Galwayssa, kohteena GTI, Galway Technical Institute. Matkalla mukana musiikkialan opiskelijat Arto Helin, Nelly Lehtonen, Nicolás Plasencia, Sanni Saikkonen ja Niko Timoskainen, ja Palmgren-konservatorion rehtori Eeva-Maija Talasma sekä koulutussuunnittelija Lauri Häkkinen.
Ensimmäinen opintopäivä Galwayssä 24.02.2025
Päivä alkoi Arton keittäessä meille kolmelle (Minä ja Nicolás ja Arto) erittäin makoisat puurot, jota en tosin syönyt koska oli muuta tekemistä aamusella. Aamiaisen jälkeen lähdettiinkin sitten tallustamaan koulua kohti. Koulupäivä alkoi kaikkien nopealla esittäytymisellä ja siitä sitten lähdettiin katsomaan koulun ympäristöä ja tiloja läpi. Samalla tuli muutamien opettajiin myös vähän tutustuttua. Koulun tiloista tietenkin studiotila oli eniten sydäntä lähellä. Tilojen esittelyjen jälkeen istuuduimme alas ja keskustelimme hiukan syvällisemmin, että keitä kaikki ovat ja mistä kaikki ovat tulleet jne.
Sitten tulikin aika lähteä paikalliselle radioasemalle. Vastaan meidät otti talon oma somevastaava Dylan. Hän kertoi itsestään ja asemastaan, ja näytti myös mitä kaikkea mielenkiintoista he tekevät heidän somekanavillaan. Pääsimme myös käymään talon omissa studiotiloissa, missä itse radiolähetykset pidetään. Saimme hyvää tietoa ja oppia, että miten radiota kuuluu ja pitäisi tehdä. Paikan pomon toimistossakin pääsimme käymään ja jopa myös höpöttelemään itse kaverin kanssa.
Sen jälkeen lähdimme taksi kyydillä takaisin koululle, jossa koulupäivä sitten loppuikin. Siitä sitten asuntoa kohti syömään ja lepäämään hetkeksi illan turistisia koitoksia varten. Ilta saapui ja niinpä me lähdimme kiertelemään Galwayn hienoa ja kaunista kaupunkia ympäri. Kiertelimme kuin turistit konsanaan ympäri ämpäri keskustan aluetta ja piipahdimme myös kuuntelemassa paikallista trubaduuria. Sen jälkeen iltapalaa ostamaan paikalliselta kioskilta ja kotiin ilta puuhien pariin. Näin meni meidän ensimmäinen opintopäivä täällä Galwayssä. (Ainakin minun silmissäni).
Niko Timoskainen, musiikkialan opiskelija, musiikkiteknologia
25.2.2025
Huh heijaa, perillä ollaan! Galway näyttäytyi ensimmäisenä vierailupäivänä tiistaina upeana tiukan 18 tuntisen matkustuspäivän jälkeen. Aurinko paistoi miltei koko päivän (kuulemma varsin poikkeuksellista!) ja päivään mahtui monta hienoa hetkeä.
Suuntasimme Laurin kanssa heti aamulla koululle, Galway Technical Institutiin tapaamaan meidän opiskelijoita sekä paikallisia opiskelijoita ja opettajia. Perillä tapasimme opettajat Dorothy Knauerin ja Brian Gardinerin sekä omat opiskelijamme yhdessä heidän paikallisen opiskelijaryhmänsä kanssa. Ohjelmassa oli ensin tutustumista ja kahvittelua, jonka jälkeen siirryimme kävellen päivän vierailukohteeseen. Pääsimme tutustumaan Galwayn yliopiston omaan radioasemaan ja heidän tapaansa tehdä ja tuottaa radio-ohjelmia. Radio-ohjelmien tuotanto on täällä paikallisessa “sound production” -koulutuksessa keskeistä opintosisältöä. Meillä tätä on vähemmän, joten vierailu tarjosi uusia näkökulmia äänitekniikasta varmasti meille kaikille läsnäolijoille. Kävelymatka yliopistolle ja takaisin koululle oli elämys. Sää oli keväinen ja kaupunki päivänvalossa todella kaunis!
Palattuamme koululle tapasimme Galway Technical Institutin rehtorin John McLoughlinin. Oli hienoa saada kasvot myös hänelle aiempien Teams-yhteyksien jälkeen. Hän allekirjoitti oppilaitoksen puolesta kaikki Erasmus-asiakirjat, ja samalla vaihdoimme hankekuulumisia puolin ja toisin. Saimme kuulla, että heidän koulunsa on erittäin aktiivinen liikkuvuuksien järjestäjä ja kuukausittain useampia opiskelijaryhmiä lähtee heiltä ulkomaille liikkuvuusjaksoille. Samaan aikaan he ottavat toki vastaan opiskelijoita myös täällä päässä. Varsin tehokasta toimintaa, ja tämä esimerkki inspiroi meitä varmasti jatkamaan tätä hyvin alkanutta vaihto-ohjelmaa. Totesimme, että täältä on tulossa huhtikuussa vastavierailulle Palmgrenille sekä Villilään Sataedun kampukselle kymmenkunta irlantilaista opiskelijaa, tervetuloa kaikille!
Illansuussa saimme vielä Laurin kanssa nauttia paikallisen kumppanioppilaitoksen vieraanvaraisuudesta, kun suuntasimme illalliselle kolmen GTI:n opettajan kanssa. Meillä oli mukava parituntinen keskustellen molempien oppilaitosten asioista sekä vertaillen eri maiden tilanteita erityisesti taidealojen koulutuksen näkökulmasta. Seuraavaksi tapaamme Porissa, sillä ainakin osa heistä on tulossa vastavierailun mukana Palmgrenille. Heidän porisuhteensa on selkeästi kunnossa, sillä kaikki ovat käyneet Porissa jo aiemmin kahden aiemman yhteistyövuoden aikana. Tervetuloa siis uudelleen! Ilta huipentui pistäytymiseen omien opiskelijoidemme kanssa kaupungilla livemusiikin pyörteissä. Hieno päivä!
Eeva-Maija Talasma, rehtori, Palmgren-konservatorio
26.2.2025
Päivä alkoi Irlannille tyypillisellä tuulisella säällä. Teimme reittimme asunnolta koululle klo 10. Koulupäivämme täällä alkavat lähes aina tähän aikaan.
Täällä on käynnissä työssäoppimisviikot, joten olemme päässeet olemaan osa koulun radioryhmää. Tänään agendalla oli opiskelijoiden oman radioshown suunnittelu sekä laitteistoon tutustuminen. Päätimme yhdessä minkälaisia radio-ohjelmia haluamme pitää, mistä asioista puhumme ja mitä musiikkia soitamme. Meidän tiimillä tuli paljon hyviä erilaisia ideoita. Itse pääsen juontamaan showta, jonka teemana on jazz ja olen myös apuna alt-rock-showssa. Onpa jännittävää! Kannattaa ottaa GTI Radio kuunteluun ensi viikolla!
Radion lisäksi pääsimme ensimmäistä kertaa tutustumaan irlantilaisiin opiskelijoihin paremmin koulussa pitkän lounastauon aikana. Opiskelijat täällä ovat hyvin mukavia ja vieraanvaraisia. Monet omaavat hyvin vahvan persoonan. On tosi kiva, että olemme tulleet niin hyvin toimeen keskenämme.
Illalla koulun jälkeen pidimme ystäväni ja kämppikseni Sannin kanssa rauhallisen koti-illan. On pakko kerätä voimia huomista Dublin reissua varten. Laitoimme yhdessä ruokaa (fish n’ chips!), katsoimme paikallista telkkaria, ja keräsimme sisältöä radio-ohjelmiin. Kivaa!
Nelly Lehtonen, musiikkialan opiskelija, pop-jazz-musiikki
27.2.2025
Tästä päivästä tuli ikimuistoinen varmasti jokaiselle. Teimme nimittäin päivämatkan Dubliniin tutustumaan paikallisen ammattikorkeakoulun media- ja musiikkilinjaan sekä legendaariseen Windmill Lane Recording Studioon. GTI oli järjestänyt mukavan päiväretken Dubliniin. Lähdimme yhteiskuljetuksella matkaan Galwaysta klo 9.00. Mukana oli meidän lisäksi GTI:n musiikkialan opiskelijoita ja opettajia. Bussimatka Galwaysta Dubliniin kesti noin 2,5 tuntia. Sää oli todella epätyypillisen irlantilainen, sillä aurinko paistoi ja lämpöä oli mukavat +9 astetta. Matkan aikana saimme nähdä Irlannin maaseudun ja nummien vihreyttä sekä historiallisia maisemia. Kevät on Irlannissa noin kaksi kuukautta Suomea edellä.
Dublinissa kävimme ensiksi tutustumassa paikallisen ammattikorkeakoulun Ballyfermot College of Further Educationin media- ja musiikkilinjaan. Koulun musiikkilinjalla voi opiskella äänituotannon linjalla, mikä käsittää tapahtuma-alan tekniikkaa ja äänentoistoa, äänisuunnittelua sekä tuottamista. Muusikkolinjalla voi opiskella muusikoksi pop-rock -soittimissa tai perinteisissä irlantilaisissa kansansoittimissa. Koulu tarjoaa myös media-alan opintoja niin TV-tuotannossa toimimisessa kuin myös tietokonepelien ja animaation tekemisessä. Saavuimme paikalle, kun ensimmäisen vuoden äänituotannon opiskelijat ja muusikot harjoittelivat live-keikan tekemistä. Tila tämän tapaiselle harjoittelulle oli todella hyvä. Myöhemmin myös WinNovan musiikkialan muusikko-opiskelijat laulaja Sanni Saikkonen ja pianisti Nelly Lehtonen pääsivät lavalle esiintymään ja hurmasivat koko salin!
Tutustuimme myös TV-lähetysten tekemiseen ja tuottamiseen. Koulun tilat TV-tuotantoon olivat todella ammattimaiset ja sieltä valmistuvat opiskelijat todella pääsevät alan töihin ympäri maailmaa. Näiden lisäksi saimme nähdä myös musiikkilinjan eri työtiloja ja luokkia, sekä tutustua musiikkilinjan studioon.
Ballyfermontista matkamme jatkui Dublinin keskustassa sijaitsevaan Windmill Lane Recording Studioon. Ja nyt kyse ei ollutkaan ihan mistä tahansa studiosta vaan yhdestä maailman suosituimmasta studiosta. Studiossa on tehty ja äänitetty uskomaton määrä hittialbumeita ja -biisejä maailman huippuartisteilta ja bändeiltä aina 70-luvun lopusta tähän päivään asti. Tässä niistä muutama lueteltuna: U2, The Rolling Stones, Def Leppard, Bryan Adams, David Bowie, Bruce Springsteen, AC/DC, Kate Bush, The Cranberries, Spice Girls, Foo Fighters, Ed Sheeran, Lewis Capaldi ja monta monta muuta. Studiossa on tehty ja tehdään musiikkia ja dubbauksia myös Hollywood-elokuviin ja animaatioihin.
Noin tunnin kestävällä tutustumiskierroksella saimme kuulla studion mittavasta ja vaiheikkaasta historiasta sekä nähdä ja kokea studion eri tiloja. Studiossa on kolme eri tarkkaamoa, joista kahden yhteydessä on myös äänityshuone (Studio One ja Two). Studio Three toimii vain miksaus- sekä dubbaustilana. Studio luottaa vahvasti edelleen analogiseen äänityslaitteistoon ja tämä onkin yksi merkittävä syy yhdessä hyväsoundisen soittotilan kanssa, miksi niin moni on valinnut ja valitsee edelleen Windmill Lanen äänityspaikakseen.
Moni meistä olisi varmasti halunnut olla paikalla pidempäänkin, ottaa valokuvia ja kokea ja fiilistellä tämän mahtavan studion ilmapiiriä, mutta edessä oli kuitenkin vielä paluumatka takaisin Galwayhin. Vierailumme Dubliniin painottui tällä kertaa musiikkialan työympäristöihin ja tutustuminen Dubliniin kaupunkina ja sen muihin nähtävyyksiin jäi toiseen kertaan. Minä ja Eeva-Maija jäimme Dubliniin yöksi, koska lähdemme seuraavana päivänä aamulennolla takaisin Suomeen. Muilla oli edessä paluumatka Galwayhin, jonne he varmasti palasivat unohtumattomia kokemuksia täynnä. Itselleni vierailu Windmill Lanella oli unelmien täyttymys.
Lauri Häkkinen, koulutussuunnittelija, Palmgren-konservatorio
28.2.2025
Our first week at school concluded with a very interesting day. We started at 9 am with the preparations for our next week’s radio show, choosing songs to play and writing the script for the speech. Although last Tuesday, when I got to know we had to come up with a radio show, I was intimidated, I slowly got into the mood of doing radio and started enjoying the preparation process.
I chose Ambient music as the topic for my show, and I went through songs which I hadn’t listened to in a very long time. This process brought back many memories from the times I used to listen to Ambient music a lot, which was a very enjoyable experience, and it somehow felt like integrating some of the feelings of those times into my present experience.
The morning went smoothly, and in the classroom there was a joyful Friday atmosphere that was made even more cheerful by the sunrays coming through the windows and bathing lighting up the room. Time passed really fast and we concluded the school day around 3 pm, after which I headed to the city centre with my student-exchange colleagues to have lunch.
After considering different options, we decided to have lunch at an asian food restaurant that one of our Irish classmates recommended to us, which turned out to be incredibly good and quite affordable. With the satisfaction of a stomach filled with delicious food, we visited a few stores around the centre and went back to our apartments to take a well needed rest.
Nicolás Plasencia, music technology student in program of music
1.3.2025
Viikko takana opiskelua. Lauantaipäivä Galwayssa alkoi meillä suomalaisilla vaihto-opiskelijoilla todella hitaasti ja saimme ensimmäistä kertaa nukuttua pitkään (yllättävän kiireisenkin) ensimmäisen viikon jälkeen. Kaikki rentoutuivat tahoillaan aamukahviensa kanssa poikkeuksellisen myöhäiseen aikaan, ja sain itsekin uutisten lomassa selailtua netistä vastauksen siihen, että mikä erikoinen metallinen haju vaivaa tiettyjä osia kaupungissa. Koska kävelemme paljon Galwayn keskustan tuntumassa kouluun, kauppoihin ja ruokaravintoloihin, myös erilaiset kaupungin tuoksut tulevat nopeasti tutuksi. Luulenkin, että kaupungissa voisi liikkua pelkästään jopa näiden hajujen avulla. On Fish&Chips ravintolaa, kiinalaista ravintolaa, teurastamoa, panimoa, sitten on Corrib joen omat tuoksut ja meren ranta, jossa tuoksuvat vanhat kalastusalukset ja rapumerrat – puhumattakaan kemikaalisatamasta, joka tuo sopivan tuulen suunnan mukana tuoksuja eri kemikaaleista ja muistuttaa kaupungin teollistumisesta. Historia on täällä jatkuvasti läsnä ja osana muuttuvaa maailmaa. Meillä kaikilla oli tänään kuitenkin ohjelmaa päivälle, sillä ensi viikolla alkavan, kullekin oman radio-ohjelman käsikirjoittaminen ja sisällön esituotanto täytyy valmistaa ennen varsinaista lähetystä.
Tehtäviä aikamme tehtyämme lähdimme kiertelemään ympäri kaupunkia ja Galwayn keskustaa, ja päädyimme katsastamaan suuren, 1960-luvulla valmistuneen kaupungin katedraalin. Kirkkoon astuessamme huomasimme onneksemme messun olevan juuri käynnissä ja näin pääsimmekin tutustumaan paikallisen katolisen seurakunnan keskeiseen toimintaan ihan käytännössä. Iltamessun ollessa ohi kirkko sulkikin illaksi sitten ovensa. Tämän jälkeen etsimme sopivaa ruokapaikkaa, joka lopulta löytyikin usean mutkan jälkeen. Saimme etsimisen yhteydessä nimittäin tutustua erikoiseen rakennusten keskeltä löytyvään avoimen sisäpihan yhteyteen rakennettuun mielenkiintoiseen ravitsemusliikekonseptiin, jossa oli kevyiden pleksilasikattojen ja kaasulämmittimien avulla rakennettu hyvin mielenkiintoinen miljöö, korkealaatuista ja hyvin hallittua äänentoistojärjestelmää unohtamatta. Heillä ei valitettavasti ollut tosin tarjota gluteenitonta ruokaa, mutta tämä oli elämyksenä silti hyvin mielenkiintoinen, sillä sinne käynti oli erikoisten pienien ovien ja käytävän takana. Viimeisen oven avauduttua tämä sisäpiha loksauttikin yllätykseksi kyllä kaikkien leuat auki! Uuden mielenkiintoisen ruokapaikan etsiminen on kyllä antoisaa, sillä Galway tarjoaa ruokaa lähes jokaiseen makuun. Kaupungin jokainen ravintola nimittäin tarjoaa tutustumisen arvoisen uniikin elämyksensä niin ruokien mauissa, kuin ruokailuympäristöissäkin. Lopulta päädyimme ottamaan evästä mukaan craft hampurilaisravintolasta, joka tarjosi erikoisten makuyhdistelmien lisäksi sekä gluteenittomuutta että kotipakkausta. Oli vaivatonta ottaa annokset mukaan, sillä oma asuntomme sijaitsi aivan kivenheiton päässä tästä ostoskadusta, joka on tullut tutuksi myös Ed Sheeranin Galway Girl kappaleen musiikkivideon myötä.
Yllätyksistä vielä sen verran – teimme edellisenä iltana iltakävelyä meren rannalla ja meitä vastaan käveli tuulisella jalkatiellä mustiin pukeutunut, ajurilakki päässä oleva mieshenkilö. Kovasta tuulesta huolimatta, tai ehkäpä juuri siitä syystä (ilmeisesti tuulen suunta oli sopiva) hän kuuli keskustelumme jo kaukaa, ja ensi töikseen huusikin ystävällisellä, mutta yllättyneellä äänellään “Oletteko suomalaisia?!”. Selvisi, että kyseinen mies oli alunperin Lapualta kotoisin oleva Kristian, joka oli tullut kaukaa Irlannin maaseudulta Connemarasta asti katsomaan Galwayn keskustaan elokuvateatteriin elokuvaa Bob Dylanista. Hän kertoi asuneensa maassa yli 20 vuotta, mutta ei ollut kuullut Irlannissa koskaan suomen kieltä. Siis ihan oikeasti koskaan. (Piti oikein varmistaa tämä häneltä kahteen kertaan.) Kieli oli jotenkin jo unohtunut, tai sitten osa hänen jännittyneestä ulosannistaan johtui innostuksesta, jota meitä suomalaisia kohtaan hänellä oli. Tuntui, että hän olisi halunnut kertoa Galwaysta aivan kaiken. Lyhyeksi jäänyt tapaaminen harmitti, sillä olisi ollut mielenkiintoista kuulla alueesta ja sen toiminnasta paljon enemmänkin. Pidän historiasta, ja matkaillessa onkin mielenkiintoista tutustua uusiin paikallisiin kohteisiin juuri menneisyyden kautta. Onneksi paljon asioita selviää myös internetistä etsimällä.
Internetistähän etsin myös tuota vastausta tuohon hajupulmaanikin. Niin että mikä tuo omituinen metallinen haju sitten oikein oli? Selvisi, että historiallisesti ajatellen kaupunki halusi olla itsenäinen energian tuottamisen suhteen – ja erityisen riippumaton Britannian saarelta louhitusta kivihiilestä. Tästä syystä Galwayssa, kuten monessa muussakin irlantilaisessa kaupungissa, jopa yksittäiset kotitaloudet lämmittävät rakennuksiaan turpeen avulla. Tätä puristettua turvepellettiä sitten poltetaan tuottamaan tarvittavaa lämmitysenergiaa, aivan kuten vuosikymmeniä sitten. Joen varrella sijaitsevan AirBnb asuntomme vieressä on esimerkiksi suljetulla sisäpihalla matala omakotitalo, jonka omistaja huolehtii sen lämmitysenergian saamisesta kuljettamalla kottikärryillä pääkadun varrelle toimitettua turvekuormaa kapeaa kanaalin varrella kulkevaa jalkakäytävää pitkin. Lämmittämisessä ja polttoaineen kuljettamisessa on tietysti oma työnsä, ja hajuun ovat tottuneet varmasti kaikki naapurit, mutta matkailijaa asia tietysti hämmentää. Moniin mieltä askarruttaviin asioihin löytyy kyllä vastaus, kunhan jaksaa etsiä tietoa oikeasta paikasta, tai sitten antaa uteliaan mielensä törmätä uusiin yllätyksiin. Vielä seuraava mielenkiintoinen viikko antaa odottaa itseään Irlannissa. En malta odottaa!
Arto Helin, yksityiskohtia rakastava Palmgren-konservatorion musiikkiteknologian opiskelija
2.3.2025
Ensimmäinen viikko on vierähtänyt täällä Galwayssa hurjan nopeasti. Viikkoon on mahtunut tunnetilojen kokonainen kirjo, sekä hurjasti erilaisia uusia kokemuksia ja elämyksiä. Irlanti on juuri niin ihastuttava kun olen aina luullut, vaikka tottuminen sään vaihteluihin on ollut vaikeaa, etenkin ilman sadetakkia. Erityisesti sydäntäni lämmittää täällä ihmisten ystävällisyys ja vallitseva yhteisöllinen tunnelma, kaupunki on todella ottanut meidät avosylin vastaan!
Heräilin sunnuntaina unisena aamuvarhain, sillä olimme päättäneet lähteä porukalla turistiretkelle Moherin Kallioille. Olin valmistautunut nukkumaan kahden tunnin pituisen bussimatkan läpi, mutta meistä kukaan ei malttanut sulkea silmiään, sillä maisemat olivat aivan kuin suoraan postikortista. Bussimme mutkitteli kapeaa tietä pitkin Irlannin idyllisessä maalaismaisemassa; pörröiset lehmät kirmailivat pellolla, lampaat laidunsivat kuppikunnissaan, söpöt kylät vilisivät ohitsemme.Tunnelma oli matkustajien kesken hyvin letkeä, varhaisesta kellonajasta riippumatta.
The Cliffs of Moher. Aallot etenivät verkkaan Atlantin Valtamerellä, lopulta iskeytyen kallion seinämään. Aivan kun olisi ollut unessa – aika oli hidastunut ja hento sumu teki maisemasta epätodellisen näköisen. Korvissa soi aaltojen kohina, harmonikka ja muut kanssa turistit, mutta heidän läsnäolonsa ei yllättävästi häirinnyt tunnelmaa. Vei hetken kunnes sain itseni täysin maadoitettua ja pystyin ensimmäistä kertaa hetkeen olemaan täysin hetkessä ja rauhassa. Vaikka aikamme täällä on ollut todella antoisaa ja täynnä huikeita hetkiä, on toisessa kulttuurissa ja ympäristössä toimiminen kaiken uuden informaation tulvassa ollut kuormittavaa. Rankoista päivistä on palauduttu hupsutellen vaihtotovereiden kesken, joka on ollut ehdottomasti yksi suuri voimavara, kiitos siis kamuille!
Keskityin kallion kielekkeellä havainnoimaan jokaisella aistilla luontoa ja muistutin itseäni, että tärkeää on ainoastaan tämä hetki. Tuntuu että sain puhdistettua aivot kaikesta kuonasta seuraavaa viikkoa varten: tulossa on jälleen työntäyteinen viikko! Kaikesta ulkoilusta väsyneenä nukuin sikeästi koko bussimatkan takaisin Galwayhin.
Nälkäisinä reissusta suuntasimme intialaiseen ravintolaan, jossa söimme ison päivällisen mausteista chana masalaa. Mahat onnellisina palasimme takaisin majoitukseemme viimeistelemään maanantaina tapahtuvan radio-ohjelmamme käsikirjoitusta. Ilta saattoi venyä hieman pitkään, sillä olihan pakko katsoa televisiosta Oscar-gaala, joka alkoi sopivasti unirytmiä sekoittamaan klo 00:00. Toivon tulevalta viimeiseltä viikolta lempeyttä, hyviä yöunia, onnistumisen kokemuksia sekä lisää naurua! Kiitollinen että saan olla täällä!
Sanni Saikkonen, musiikkialan opiskelija, pop-jazz musiikki
4.3.2025
Yksi viikko takana. Ensimmäisellä viikolla oli paljon matkustamista, kaupungilla kiertelyä, ravintoloissa käymistä ja koulussa tämän viikon suunnittelua GTI:n oppilas radion suhteen, jossa meillä kaikilla on oma ohjelmanumero.
Eilen oli ensimmäinen ns. harjoituspäivä, joka alkoi normaalilla koulumatkalla ja henkilökohtaisen radio-ohjelman viimeistelyllä. Minun oman ohjelman nimeksi muotoutui Metal Madness. Ohjelman ideaksi päätin, että soittaisin kaikkien muiden maiden paitsi Irlannin (kuten Suomi, Ruotsi, Japani jne.) metallimusiikkia, mitä täällä Irlannissa ei välttämättä ole ikinä kuultukaan. Harjoituspäivä meni hyvin. Ensimmäinen kosketus radioon alkoi Arton shown co-hostingilla, mikä meni loppujen lopuksi ihan kivasti. Jännitystä ei vielä tuossa vaiheessa ollut yhtään. Jännitys alkoi iskemään vasta kun omaan lähetykseen oli noin 30 min aikaa. Sitten oman lähetyksen aika koitti. Intro kajahti, ja sitten pitikin alkaa höpöttelemään ns. vieraalla kielellä radioon. Se siinä ehkä eniten jännitti, koska en mikään lahjakkain ihminen englantia ole puhumaan. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja sain shown tehtyä.
Sitten tulikin tämä päivä. Edellisenä päivänä aiheena oli Suomen metallimusiikki, eli tänään oli luonnollisesti Ruotsin vuoro. Päätimme Arton kanssa mennä vasta sitten kouluun, kun hänen lähetyksensä alkaa, sillä meitä ei muuhun ennen sitä olisi tarvittukaan. Vedimme Arton lähetyksen läpi, jonka jälkeen jälleen viimeistelin oman shown tekstit valmiiksi. Sitten alkoi olla aika. Tosin ennen lähetyksen alkua tuli teknisiä ongelmia matkaan, jonka takia jouduin aloittamaan melkein 10 min myöhässä. Se ei tosin haitannut, sillä henkilö, jonka piti tulla minun jälkeen tekemään omaa ohjelmaansa, ei koskaan ilmestynyt paikalle. Sain siis soittaa oman hevi shown jälkeen vähän lisää heviä radioon. AI ETTÄ! Mutta lähetys onnistui siis hyvin teknisistä häiriöistä huolimatta. Radion jälkeen lähdimme jälleen kiertelemään kaupunkia, jonka jälkeen päädyinkin kirjoittamaan tätä tekstiä. Hyvä päivä oli siis.
Niko Timoskainen, musiikkialan opiskelija, musiikkiteknologia
Hallittu kaaos 6.3.2025
Oma viimeinen koulupäivä Galwayssa. Toinen opintoviikko Galway Technical Instituutissa on yhtä radiota. Jokaiselle oppilaalle, tai oppilasparille oli annettu jo edellisellä viikolla tehtäväksi kehittää oma radio-ohjelma, käsikirjoittaa se, ja hankkia tarvittavat sisällölliset tarvikkeet sen toteuttamiseksi. Me suomalaiset opiskelijathan tietysti veimme asian vielä pidemmälle ja teimme jokainen lisäksi oman radio-ohjelmamme tunnusmusiikin ja taustaloopin omaa teemallista radio-ohjelmaamme varten. Tämä osio osoittautuikin meille teknologiaopiskelijoille ja ammattimuusikoille kaikista mielekkäimmäksi tehtävän osaksi annettua kokonaisuutta. Itse sisällön rakentamisesta ei juuri käyty keskustelua, mutta oletan että sitä oli pohjustettu aiemmilla tunneilla opiskelijoiden kanssa. Me suomalaiset vaihto-opiskelijat ikään kuin hypättiin liikkuvaan junaan tässä asiassa, mutta hyvin suorituksin mielestäni.
Nyt kun varsinainen rutiini oli alkanut Galwayssa, oikeastaan kaikkien päivien keskeinen sisältö torstaihin asti oli noin suurin piirtein samanlainen. Koulupäivät koostuivat oman radioshow’n käsikirjoituksen suunnittelusta, materiaalin kasaamisesta, tekstien kirjoituksesta ja oikoluennasta. Meitä suomalaisia tietysti jännitti eniten tuon käsikirjoituksen ja kieliopillisesti oikean englanninkielen kirjoittaminen ja sen ääntäminen oikein. Olin itse valinnut radio-ohjelman aiheeksi komediallisen radion, sillä todella monella oli jo valittuna pelkästään tietynlaisen musiikin aihepiireissä ollut musiikkiradio-ohjelma. Itse radio-ohjelman ideointi ja käsikirjoittaminen oli mielestäni hauskaa, sillä tarinoiden keksiminen ei ole koskaan ollut minulle mikään ongelma. Hain käytettäviä ääniä ja efektejä milloin mistäkin lähteestä ja valmistin klipit valmiiksi ennen lähetystä. Suurimman ongelman ja epävarmuustekijän kuitenkin tässä itse lähetysvaiheessa aiheuttivat lähetystasot, jotka muuttuivat päivän aikana edellisten käyttäjien kohdalla joskus radikaalistikin. Seuraavan ohjelman ja juontajien vaihto tehtiin ns. HotSeat menetelmällä, eli kun edellisen oppilaan ohjelma loppuu, seuraava oppilas astuu “puikkoihin” toisen tilalle, viimeisen musiikkikappaleen lopun soidessa vielä taustalla. Eräänlainen hallittu kaaos siis. Lopullisia lähetyksen tasoja ei tietysti pystynyt tarkkailemaan itse, sillä kaikki omat resurssit menivät kirjoitetun luomistyön puhumiseen ja osa ketjun laitteista oli analogisia yksiköitä ja osa digitaalista ohjelmistoa. Tässä oli lisäksi paljon humaaneja muuttujia; ne asetukset, joilla ohjelmaa oli ajettu eilen, ei välttämättä ollut enää samoissa säädöissä seuraavana päivänä. Jopa masterbussin asetuksia oltiin myös jotenkin aina silloin tällöin vaihtamassa eri oppilaiden lähetysten kesken. Paljastuikin jälkikäteen, että lopullisessa signaaliketjussa oli ongelmia, jotka otin sitten esiin opettajamme kanssa. Tämä tapahtui tosin vasta torstaina, ja tilanteessa, jossa pääsin tarkemmin tarkastelemaan prosessointiketjua yhden osallistujan peruutuksesta johtuen. Kun luodaan kiireessä tilanne, jossa ei ole aikaa tai mahdollisuutta korjata tilannetta perusteellisesti, alkaa monesti sarja paikkauksia ja eräänlaisia “kokeilemisen arvoisia rutiineja”.
Eräänlainen samanlainen kireä rutiini on myös Galwayn kaupungissa ja sen liikenteessä. Vaikka kaikki voi näyttää satunnaisen matkailijan silmin eräänlaisena viehättävänä ja toimivana, aina samaan aikaan tapahtuva aamuinen kävelymatka kouluun paljastaa kauppojen säännölliset tavaratoimitukset sulkeutuvine kaistoineen, kapeiden tieliittymien pullonkaulat ja vaaratilanteet, joita jalankulkijat kiireisinä aamuina aiheuttavat hyppimällä ajokaistojen yli. Varsinaisia suojateitä liikennevaloineen on liikennesuunnittelussa hyödynnetty varsin vähän, mutta silloin kun niitä on käytössä, suurin osa ihmisistä kuitenkin noudattaa näitä. Oman taitavan pujottelupelinsä tähän kevyen liikenteen liikkumiseen tuovat myös koirien jätökset, joita omistajilla ei ole tapana keräillä kaduilta. Askel on helppo pidentää tai lyhentää, mutta muu ympäristö ja sen ilmapiiristä nauttiminen jää helposti, kun huomioit oman toimintasi turvallisuus ja mukavuus edellä.
Miltä oma tyypillinen aamuni viikon aikana näyttää? On paljon havainnoitavaa ja huomaan, että kaikki mielenkiintoiset tapahtumat muodostavat ikäänkuin pitkän draamaelokuvan alkukohtauksen. Aamu alkaa kuuntelemalla roska-autoa herätyskellon hälytyksen aikoihin. Liikkeelle lähtiessäni, heti kävelymatkan alussa, asuntomme läheisyydessä olevan päiväkodin lapset leikkivät ja laulavat keinuissa, joutsenet kaulailevat toisiaan viereisessä kanaalissa, lokit syövät edellisen illan katuruokajätöksiä roska-astioiden vieressä, koditon nostaa kuppinsa katukivetykselle ja avaa makuupussiaan, syvennyksessä olevasta varjoisesta porttikongista kantautuu tummaan siistiin pukuun pukeutuneelta mieheltä makean savukkeen tuoksu, nuori mies juoksee aamulenkkiään kevyessä hihattomassa urheilupaidassa koleasta säästä huolimatta ja matkan varrella oleva hautaustoimisto valmistelee tulevan päivän muistotilaisuutta, laittaen kattauksia tilojensa pöydille. Puistossa on nuori äiti, joka lukee kirjaa penkillä ja nukuttaa lastaan vaunuissa, samalla kun lukuisa määrä vapaasti juoksevia koiria kisaa leikkisästi puiston puiden välissä ja päättymättömältä tuntuva matto opiskelijoita kävelee Father Griffin Roadin vartta pitkin seuraavaa koulupäivää varten. Katson ylös ja taivaalta sataa muutaman sadepisaran verran vettä auringon pilkahtaessa esiin pilvien välistä. Ilma on merellinen ja raikas. Kuulen lokkien huutavan kaukana rannassa. Ehkäpä ne ovat Corrib-jokeen merestä nousevien pikkukalojen perässä? Tai ehkäpä kalasataman ensimmäinen kuorma on juuri saatu purettua? Kouluun saapuessa kuulen useita kansainvälisiä kieliä ja Media-luokasta kuuluu jo iloinen puheensorina. On taas yksi koulupäivä alkamassa.
Täällä Galwayssa on paljon arkista nähtävää ja kuultavaa runsaan musiikkitarjonnan lisäksi, kunhan vain muistaa hidastaa, pysähtyä ja kuulla. Eräänlaisesta arkisesta struktuurista huolimatta jokainen päivä Galwayssa on hallittu kaaos. Seuraavana päivänä jätän Galwayn taakseni matkatessani takaisin Suomeen, mutta otan vielä muutaman kuvan matkani varrelta tutuiksi tulleista kohteista, jotta muistan nämä ikuisesti.
Arto Helin, yksityiskohtia rakastava Palmgren-konservatorion musiikkiteknologian opiskelija
7.3.2025
So, that was it! As I’m writing this I feel a wave of sadness in my body. It has been a really beautiful experience and now it’s time to go back to our daily lives.
The last day in Galway started with only 4 h of sleep, since we went out the night before to give a farewell to the city’s vibrant nightlife. The school day transcurred smoothly, enjoying the last radio shows and the good vibe between students and teachers in the classroom.
When we were done with the school work, our GTI’s teacher Dottie took us to Saint Nicholas’ church. Since she works in the church’s choir as a singer and teacher, she knew a lot about the place’s history and gave us an amazing guided tour, including a visit to the church’s tower where the mechanism for ringing the bells is located.
After the church visit, Dottie took us to a very cozy french cafe, Java’s Creperie, where they make the most delicious crepes I’ve ever tasted. Although tired from the lack of sleep, hanging out with Dottie and my student-exchange colleagues at the cafe felt very heartwarming. Dottie was super generous and invited us all to what we ordered there. After a warm hug, we said goodbye to our teacher and continued our ways.
The rest of the day transcurred quietly, having some rest and starting to prepare everything for the journey back home. Now it’s time to pack, have some sleep and continue our journey.
Nicolás Plasencia, music technology student in program of music
8.3.2025
Viikko vierähti radiota tehdessä nopeasti ja loppui juuri kun oli saanut tekemisen jujusta kiinni. Aluksi oli todella luonnotonta puhua radiossa englanniksi, mutta viimeisinä päivinä ei enää tullut hermostunutta takkuilua puheen tuottamisessa. Juontoparini Nellyn kanssa jopa lämpesimme ajatuksesta työstä radion parissa! On myönnettävä, että aluksi ajatus liveradion tekemisestä oli hyvin huolestunut ja stressaantunut, vaikkakin kyseessä oli pelkkä lyhyt kouluprojekti. Luulen että meihin suomalaisiin on istutettu pieni paine siitä, ettei saisi kuulostaa liian suomalaiselta englantia puhuessa. Ehkä tuo opittu ajattelumalli nosti päätään spiikkejä tehdessä, kun koittaa kaikin voimin olla puhumatta rallienglantia; miten turha ja typerä huoli! No, loppujen lopuksi pääsimme maaaliin koulukavereiden ja opettajien tsemppauksilla ja pystyimme pitämään jopa hauskaa!
Nyt matkustan Lufthansan koneessa Munchenin kautta Helsinkiin haikein mielin. Irlannista ja Galwaysta jään ikävöimään erityisesti ihmisten yhteisöllisyyttä ja ystävällisyyttä, hyvää huumoria, jatkuvasti läsnäolevaa livemusiikkia ja kaunista ympäristöä. Muistelen lämmöllä kaikkia nauruntäyteisiä hetkiä, niitä oli paljon!
Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli, kun raahauduimme päivästä uupuneina viettämään rennosti iltaa paikallisten suosittelemaan pubiin. Sattumalta kapakkaan alkoi saapumaan muusikoita ja aloimme kuulla huhua, että nyt olisi luvassa kauan haaveiltua Irlantilaista kansanmusiikkia. Muusikot kerääntyivät ison pöydän ympärille soittimien ja juomisten kera ja jakoivat kuulumisia virittäessään soittimiaan. Saimme nauttia seuraavat kaksi tuntia taidokkaasta ja sielukkaasta soitosta. Jokainen meistä olivat aivan täpinöissään, eikä silmäkulmien kostumiselta vältytty. Vau mikä hetki.
Muita satunnaisia maininnan arvoisia juttuja:
Pitkät kävelyt Salthillissä meren rannalla, bongaten simpukoita
Leikkihetki pimeässä puistossa, kun kaikkia alkoi yhtäkkiä lapsettamaan
Kierros Saint Nicholas’ kirkossa opettajamme Dottien opastamana ja sen jälkeiset kahvittelut tunnelmallisessa ranskalaisessa kahvilassa
Koulumatkallamme asusteleva pieni mustavalkoinen kissa, jonka nimesimme Lilla Kitteniksi
Aamukahvit merinäköalaa ihastellen oman keittiön ikkunasta
Kaikki ihanat kiltit irkkukoirat!
Irlanti vei sydämeni täysin, haluan ehdottomasti tutkia tätä kaunista maata lisää. Olisin voinut jäädä pidemmäksi ajaksi, vaikka pakko on myöntää, oma koti ja sänky kuulostavat aika houkuttelevilta. Tämä vaihto oli ainutlaatuinen kokemus, olen onnellinen että sain sen kokea!
Sanni Saikkonen, musiikkialan opiskelija, pop-jazz musiikki
