Standard Plus in Dublin 22.-26.4.2024
Keltainen ulko-ovi toivotti minut tervetulleeksi – koulu alkaa tänään! Vähän jännitti.
Täydennyskoulutuskurssini Advanced C1 -pienryhmässä opiskelijoita oli Unkarista, Turkista, Italiasta, Saksasta ja Sveitsistä. Opiskelijoiden keski-ikä 23 vuotta, jos minua ei lasketa. Sen aikuisempia tai keski-ikäisiä ei koulussa näyttänyt olevan, vain nuoria Euroopan ja Aasian eri maista, mm. ranskalaisia, saksalaisia ja italialaisia oli suuria ryhmiä. Olin kuulemma vasta toinen suomalainen opettajien muistin mukaan. Kertoivat, että kesää kohden täydennyskoulutuskurssilaisten ja työikäisten määrä kasvaa, mutta skandinaaveja (joihin lasken tässä myös suomalaiset) käy vähän, koska meillä on niin hyvä kielitaito!
The Horner School of English on toiminut vuodesta 1993 tarjoten step by step englannin kielen kursseja, ts. opiskelija voi aloittaa perustasolta A1 tullessaan kouluun ja sieltä lähtiessään taso voi olla B2/C1. Tämä ei tietenkään tapahdu viikossa, vaan esimerkiksi omassa ryhmässäni olevat opiskelijat viettivät Dublinissa neljästä kuuteen kuukautta opiskellen koulussa joka päivä. Perjantaisin on aina testi ja tulosten perusteella joko jatketaan samassa ryhmässä tai siirrytään seuraavalle kurssitasolle, opiskellaan, taas testataan jne. Kaikkien ryhmäni opiskelijoiden tavoitteena oli läpäistä Cambridge English Qualifications -testi ja aloittaa englanninkieliset yliopisto-opinnot.
Omalla kohdallani pidin hyvänä ennen kurssia tehtyä kieliarviointia sopivan ryhmän määrittämiseksi. Nettitestiä seurasi 10 minuutin teams-keskustelu opettajan kanssa. Koin, että kurssitaso Standard Plus Business Course määrittyi kohdallani sopivaksi.
Viikon verran elämänrytmini oli seuraava: neljän kilometrin päässä oleva koulu, jonne kävelin tai menin Luas-ratikalla, alkoi klo 9.30 ja päättyi klo 16.45. Aamupäivät (First session) olin pienryhmässä, jossa opiskelimme opettaja Carlan ja oppikirjan johdolla. Keskipäivällä oli 20 minuutin lounastauko, jolloin ehti käväistä jossakin kadun lukuisista lounaskuppiloista tai syödä omia eväitä keittiötilassa. Iltapäivällä (Second session) oli vapaamuotoista keskustelua ja artikkeleita ajankohtaisista taloudellisista ja yhteiskunnallisista aiheista eri opettajien johdolla. Siinä ryhmässä meitä opiskelijoita oli vain kaksi, lisäkseni saksalainen nuori.
Koulun jälkeen alkoi toinen elämä. Koska olin ensimmäistä kertaa Irlannissa ja Dublinissa, käytin lähes kaiken liikenevän ajan ja jaksamisen kaupunkiin tutustumiseen. Kävin mm. Trinity Collegessa, katedraalissa, kirkoissa, siirtolaismuseossa, gallerioissa, kansallismuseossa, puutarhoissa. Kaupunki on täynnä monenlaista nähtävää ja pelkästään kävely Liffey-joen rantakaduilla siltoineen ja patsaineen oli hieno kokemus. Osallistuin kohteissa opastetuille kierroksille ja hyödynsin audio-opastuksia.
Viimeisen kurssipäivän aamuna muiden tehdessä viikkotestiään, kävin tapaamassa Chapter One -ravintolassa Erasmus+ -liikkuvuusjaksolla ollutta opiskelijaamme ja tapasin myös Chef Patron Mikael Viljasen, joka on muuten kotoisin Porista. Tyylikäs kahden tähden Michelin-ravintola täynnä taidetta teki vaikutuksen.
Vaatimaton solumajoitus Ardcairn House -opiskelija-asuntolan C-blokissa oli toimiva ja säästin Dublinin kalliissa majoituksissa. Alku oli hieman hankalaa ja ankeaakin, etsiskelin mm. adapteria ja henkareita ensimmäisenä päivänä ja ihmettelin sotkuista yhteiskeittiötä. Patja oli muhkurainen. Hotellissa ei olisi tarvinnut näillä itseään vaivata. Toisaalta näin asuen sain pienen aavistuksen vaihto-opiskelijan elämästä ja halusin toki olla ennakkoluuloton. Asuntolassa oli mahdollisuus monenlaiseen harrastamiseen, pelasinkin pingistä ja kävin kuntosalilla opiskelukavereideni kanssa.
Naapurihuoneessa asui belgialainen junainsinööri, jolle työnantaja maksoi kahden viikon kielikurssin. Ystävällisesti hän lähti seurakseni perinteisille fish & chipseille ja irkkupubiin musiikkia kuuntelemaan. Juttelin pubin korviahuumaavassa melussa irlantilaisen säkkipillinsoittajan (uilleann pipe) kanssa ja kuullessaan minun olevan Suomesta innostui muistelemaan vierailuaan Kaustisten kansanmusiikkifestivaalilla. Hän oli valtavan innostunut upeasta suomalaisesta kansanmusiikkista.
Vaikka viikon kurssi on liian lyhyt kielitaidon merkittävään parantumiseen, olen tyytyväinen tuloksiin. Sanavarastoni on kasvanut ja koen ääntämykseni ja erityisesti natiivin puheen ymmärryksen parantuneen. Koin olleeni viikon tehokkaassa kielikylvyssä – kuuntelin, luin ja puhuin englantia sieluni kyllyydestä. Suomea käytin tuskin lainkaan. Dublinin kurssiviikko oli hieno kokemus.
Tiina Kallio
