Lyon – ranskalaista yhteistyötä, ruokakulttuuria ja mielenosoituksia
Tarina alkaa marraskuusta, jolloin saimme Poriin opettajavieraita ranskalaisesta La Machen ammatillisesta oppilaitoksesta, Lyonista. Yhteistyökuvioita ja kansainvälisiä suhteita ryhdyttiin heti luomaan suurella innolla. Vastavierailun aika olikin sitten maalis-huhtikuun vaihteessa, jolloin Suomea kuritti lumimyrsky ja Ranskaa helli kevätaurinko.
Vierailumme tarkoituksena oli esitellä Suomea, Suomen koulujärjestelmää, ammatillista koulutusta ja etenkin WinNovan toimintaa solmien samalla tulevia yhteistyökuvioita. Pääsimme tutustumaan paikalliseen ammattikoulutukseen sekä yleisellä tasolla että käytännössä. Vierailimme lukuisilla oppitunneilla sekä sähkö-, metalli- ja puupuolen työsaleissa että teorialuokissa osallistuen mm. fysiikan, matematiikan ja englannin tunneille. Opiskelijat olivat myös tehneet monialaisia projekteja, joiden tuotoksien esittelyä varten meille oli järjestetty oma englanninkielinen tilaisuus.
Sähkötekniikan opetukseen perehdyimme tarkimmin, koska tarkoituksena oli saada etenkin tämän alan yhteistyö käyntiin Porissa. Opetuksen taso tällä alalla vaikutti erittäin hyvältä, työsalit olivat tilavat ja opiskelijat hyvin motivoituneita. Kaikki olivat myös kovin kiinnostuneita Suomesta, niin opiskelijat kuin opettajatkin, ja innokkaita Suomeen tulijoita varmasti riittää!
Jo tuttujen opettajakontaktien, Rosen, Pascalen ja Martinen, lisäksi saimme ilon tutustua useaan uuteen opettajaan. Opettajan työ näyttäytyi hyvin samanlaisena kuin Suomessakin, vaikka pieniä periaatteellisia eroja olikin. Opettajaa ei esimerkiksi missään tapauksessa puhuteltu nimeltä, vaan kunnioittavasti madame/monsieur. Koulupäivät olivat myös melko pitkiä, mutta sisälsivät rauhallisen lounaan -opettajilla toisinaan jopa viineineen ja aperitiiveineen! Koulupäiviä ei oltu tiivistetty erityisen tehokkaiksi edes pienimmillä koululaisilla, joten opiskelun tyyli oli kaikkiaan hitaampi. Toisaalta jotkin teoriatunnit olivat tasoltaan selvästi vähintään amk-opintoja vastaavia, tämä etenkin sähkötekniikan puolella.
Pitkät keskustelut opettajien kanssa avasivat hienosti niin koulukulttuuria kuin yleensäkin elämää Ranskassa. Emme nimittäin välttyneet mekään valtavilta mielenosoituksilta, jotka sulkivat paikallisliikenteen kulun, kuten myös ranskalaisittain tyypillinen lakko eräänä päivänä. Pysyimme kuitenkin turvallisen matkan päässä mellakoista ja niitä vartioivista mellakkapoliiseista. Yllättävää oli myös, että edelleen monille ranskalaisille englannin puhuminen on vaikeaa, vaikka etenkin nuorilla varmasti osaamista olisikin.
Kaiken kaikkiaan reissu tarjosi paljon askelia, ihan kirjaimellisestikin! Saimme siis sovittua jo ensimmäisiä askelmerkkejä tuleviin opiskelijavaihtoihin ja opettajavierailuihin, mikä olikin tavoite. Saimme myös ihan uusia kokemuksia ja todellisen koulukulttuuripläjäyksen. Opettajan työ on opettajan työtä, tapahtuipa se millä kielellä tai millaisten seinien sisällä tahansa!
Ranskan reissaajat Kalle Koskinen, Ville Salminen ja Sanna Paitula