Lähiesimiestyön ammattitutkinnon suorittaminen onnistuu etänä mistä päin Suomea vaan

Lähiesimiestyön ammattitutkinto – tuttavallisemmin LEAT – on yksi esimerkki tutkinnosta, jonka voi WinNovassa suorittaa 100 % verkkototeutuksena, jolloin osallistuminen on mahdollista pitkistäkin välimatkoista huolimatta. Pääasiassa oppisopimuskoulutuksena toteutettava LEAT sopii toimialasta riippumatta erilaisten osastojen ja yksiköiden lähiesihenkilöille, tiimin, työryhmän tai projektin vetäjänä toimiville tai tehtäviin siirtyville. Koulutukseen osallistuminen ei edellytä esihenkilöasemaa.

Kilometreistä piittaamatta LEATiin lähti mukaan myös kotkalainen Satu Vihreäluoto, joka työskentelee Haminan varuskunnassa sotilaskodinhoitajana. Satu sai tutkintotodistuksen tammikuussa 2023, ja onkin vielä täydessä flown tilassa tuoreiden oppien ja uusien ajatusten ansiosta.

Viisikymppinen Satu on ylioppilastutkinnon suorittamisen jälkeen valmistunut suurtalousesimieheksi ja myöhemmin, 2000-luvun alkupuolella, restonomiksi. Pian 30 vuotta erilaisissa keittiötehtävissä työskennellyt Satu toimi pitkään mm. McDonaldsin vuoropäällikkönä ja kymmenen vuotta vierähti Kotkan edustalla sijaitsevassa saaressa toimineen Kotkan rannikkopataljoonan ruokapalvelupäällikkönä.

Edellisestä tutkintoon valmistavasta koulutuksesta olikin siis vierähtänyt jo tovi. Pitkä opiskelutauko ei Satua estellyt yhtään, vaan hän lähti innosta puhkuen mukaan, kun Sotilaskotiliitto kertoi tästä opiskelumahdollisuudesta. Alun perin Sotilaskotiliitolla oli ajatus käynnistää oma LEAT-ryhmä, mutta lopulta asiasta innostuneet sotkulaiset siirtyivät osaksi kaikille avointa koulutusta.

Tapaturma sai miettimään tulevaisuutta uusin silmin

Ratsastaminen ja hevosenhoito on duracelliksi tunnustautuvalle Sadulle yksi rakkaimmista harrastuksista. Hevoset vaikuttivat elämän suuntaan toisellakin tapaa: putoaminen selästä ja käden katkeaminen kolmesta kohtaa kymmenisen vuotta sitten pysäytti miettimään tulevaisuutta uudelleen. Tuolloin Satu ja sotilaskotityö löysivät toisensa.

Nyt Sadun vastuulla on kahden sotilaskodin tiiminvetovastuu ja hänellä on yhteensä viiden työntekijän ja noin 30 vapaaehtoisen joukko tiimissään. Kaksivuorotyötä tekevät sotilaskotilaiset hoitavat sotkun kahvilapalveluiden lisäksi myös mm. varusmiesten kotiuttamiskahvitustilaisuudet ja maastokeikat sotilaskodin Varvara-autolla. Sotkun valikoiman suosikki on edelleen se kuuluisa sokeroitu sotkumunkki! Reseptiä viilataan hieman pitkin Suomea, mutta Haminan salaisuus on kuulemma voilla leivottu munkki.

Ratsastamisen lisäksi Sadun aika kuluu erilaisissa liikunnallisissa harrastuksissa. Talvisin hän hiihtää ja keväästä myöhäiseen syksyyn asti hän pyöräilee työmatkat useamman kerran viikossa. Ei mikään pikkujuttu, sillä työmatkaa kertyy 50 km edestakaisin. Ja silloin kun nämäkään eivät riitä, Satu saa lisäiloa juoksemisesta, puutarhanhoidosta ja matkustelusta. Kyllä, olen sähköjänis, hän miltei hihittää.

Aviomiehen lisäksi perheeseen kuuluvat miehen jo aikuiset lapset perheineen sekä maatiaiskissa Topi. Jokavuotinen lomamatka on aina kevättalvisin reissu pohjoisen hangille, jonne Satu matkaa kaksin miehensä kanssa. Tänä keväänä suunnitelmissa on pidempi hiihtovaellus. Melko fyysisiä lomia ne ovat, kun yrittää pysyä miehen perässä, nauraa Satu.

Nostetta työelämään

Ylimääräinen vapaa-aika ei siis ainakaan ollut se, mikä Sadun sai hakeutumaan LEATia suorittamaan – eli mikä sitten? Kaipasin nostetta työelämään ja oman osaamisen kehittämistä. Aiemmista koulutuksista on kuitenkin jo sen verran aikaa ja nykyisessä työpaikassakin on tullut oltua pian 9 vuotta. Pelkäsin urautuvani ja tekeväni ”sitä samaa” eli kuten aina ennenkin, ja aloin jo kaivata uusia ideoita työni tueksi, Satu kertoo.

Sain koulutuksesta aivan valtavasti kaikkea uutta ja huiman määrän intoa, hehkuttaa Satu. Hän kertoo kehittyneensä oman toiminnan tarkastelussa tiiminvetäjänä ja keskittyvänsä nykyään paremmin siihen, mitä oikeasti tekee. Tietotaito lisääntyi valtavasti ja samalla tuli päivitettyä mm. perehdytys- ja turvallisuuskäytäntöjen suunnitelmat ja tuli muutenkin katsottua omaa tekemistään peilistä, Satu muistelee. Omaa tiimiään Satu osallisti mukaan jonkin verran ja heidän aloitteestaan esimerkiksi työnkierto on otettu nyt käyttöön ja fiiliskeskustelun nimellä kulkevia kehityskeskusteluja jatketaan.

Verkko-opinnot sopivat hyvin kiireisenkin arkeen

Lähiesimiestyön ammattitutkinnon suorittaminen oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Koulutus oli hyvin järjestetty, sain riittävästi tukea WinNovan suunnalta – tästä kiitos erityisesti vastuuopettaja Ulla-Maija Heinolle, kiittelee Satu. Verkkototeutus sopi itselleni loistavasti, vaikka se vaatiikin enemmän itsekuria, mutta tuollaisena toteutuksena koulutus sopii erityisen hyvin työn ohella suoritettavaksi. Kun tähän lisää hieman rohkeutta heittäytyä, niin homma onnistuu, Satu kannustaa koulutuksesta kiinnostuneita.

Satu korostaa oma-aloitteisuuden ja oppimistiimien merkitystä. Vaihtopenkin vartijoiksi nimetty oma oppimistiimi oli kultaakin kalliimpi vertaistuen saamisessa: Meillä oli paljon Teams-palavereja ja jopa oma WhatsApp-ryhmä. Oli ihana vaihtaa kokemuksia ja tiimissä pystyi puhumaan avoimesti myös hankalistakin tilanteista luottamuksella. Olimme aivan eri aloilta, mutta se oli vaan rikkaus. Tämä koulutus ei katso alaa ja tehtävänkuvaa, tiiminvetäjillä on samat ongelmat ja mielissä pyörivät asiat, oli ala mikä tahansa. Ikäkään ei ole rasite: vaikka olin viisikymppisenä ryhmän seniori, niin hyvin menin mukana, nauraa Satu.

Mitä ajatuksia Sadulla on tulevaisuuden suhteen? Koulutuksen aikana opittuja käytäntöjä pitää tietenkin muistaa jatkaa ja kehittää entisestään. Lisäksi elämässä pitää olla pientä itsensä haastamista, harrastuksissakin. Ehkäpä jatkan opiskeluakin jossain vaiheessa, mutta ei ihan heti, nyt pidetään hieman taukoa. Elämä on juuri sellaista, millaiseksi sen itsellesi rakennat, muistuttaa Satu lopuksi.

Kuvat: Satu Vihreäluodon arkisto
Teksti: WinNova / Miia Reiman